November?!

Kymmenes marraskuuta jo, mihin aika oikeen katoaa? Yks päivä oltiin taas aamukahvilla Starbucksissa, ja siellä oli punaset joulumukit jo, ja eilen näin jenkkityyliin jouluvaloihin hukutetun talon (ja voi sitä innostuksen määrää ku löysin wallmartista swedish pepparkakor(!!!!)). Ei täällä 20 asteen lämmösssä kyllä yhtään tunnu, että joulu on ovella.

Kaikkiin vaihtarin mielialakäyriin luottaen mulla pitäs nyt olla kaikista rankinta aikaa, mutta oikeestaan tuntuu, että viimeaikoina oon ollu jopa aika onnellinen. Alussa mulla oli kauhee kulttuurishokki ja sopeutumisvaikeuksia, tää koko Texarkana tuntu vaan niin vihoviimeseltä pepunrei'ältä. Vieläkin mua väsyttää ja vituttaa toisinaan aika hirveesti, eikä pikkukaupunki keskellä jenkkilandea välttämättä oo ihan se mun paikka, mutta silti niitä onnellisia hetkiä on kokoajan enemmän ja enemmän ja niitä osaa myös arvostaa. Jotenki se fakta, että tää on vaa yks vuos täällä, saa mut ottamaan kaiken irti kaikesta enemmän ku täysillä, ja se on ihanaa.

En vieläkään oo löytäny täältä sitä soulmatebestistä, mutta täällä kuitenkin on ihmisiä, jotka välittää musta (halaa vaihtaria päivä sai mut tajuamaan sen) ja suomikaverit jaksaa aina tukea <3 Pikkuhiljaa alan saamaan mun omaa ilosta ja pirteetä suomiouti-itteeni takasin ja mulla on kauheen toiveikas fiilis siitä, että niitä ihmisiäkin alkaa löytymään ja tuun vielä mun kavereidenkki kanssa lähentymään.

Alussa saatoin ottaa tän vuoden vähän liian vakavasti, tai silleen suorituksena, että kaiken pitää olla tauotonta maagista ilotulitusta, kun tästä kerran on maksettu ja niin kauan haaveiltu. Sittenku tuli niitä huonoja päiviä, väsytti eikä enkun vääntäminen ja  tauoton jenkkihymy huvittanu, olin hirveen pettyny itteeni, että nyt oot huono vaihtari ja sulla väärä asenne, sun pitää nauttii tästä hetkestä. Muut hehkutti blogeissaan, kuinka ne on saanu niiiiin monta ystävää niiiiin lyhyessä ajassa ja taas tunsin itteni tosi epäonnistuneeksi, mutta loppujen lopukshan se on vaan tuurista kiinni, että sattuuko ne omat ihmiset kohalle heti ekalla yrityksellä. C'est la vie, oon vihdoin tajunnu, ettei kaiken tarvii aina olla täydellistä ollakseen hyvää ja kaikesta ei tarvii kokoajan väkisin tykätä.

Tämmönen purkautuminen tällä kertaa, vielä pari laadutonta kuvaa tän viikon ajalta.(mua oikeesti alkaa kohta hävettää tän blogin pitäminen ku mun kuvat on niin surkeita, ehkä pitäs ottaa se kamera kauniiseen käteen, eikä vaan luottaa siihen, että saan kuvat jonkun instasta...)  JA HYVÄÄ ISÄNPÄIVÄÄ VIELÄ SULLE ISKÄ, oon aina sun pieni näsäviisas isintyttö minne tahansa meenki <3

Oltiin just niin kliseissiä Halloween-bileissä ku voi vaan olla, red cupsit oli ihkuja (ja kaikki laadukkaat kuvat on mun kavereiden kännyköissä..) Vaikka ootkin maailman paras iskä, asensit kännykän näyttösuojan väärin ja sen takia mun etukameran kuvat aina epäonnistuu :(

Oltii kattoo jotai civil war taisteluu meidän alueen vaihtareiden kanssa (miksi oi miksi en taaskaan ottanu ite kuvia...

jotain noi papat tuol pelloil marssi ja esitti

1. perus aamupalaa <3 2. swimmerswag level 1000, parkat on parhaat <3 3. MEIDÄN NAAPURIN TAKAPIHALLA KASVAA KAKTUKSIA 4. Parkkiksen auringonlasku...