10.20.2013

If you never try, ýou'll never know

1. Annan(hostsis) synttärikakku 2. Ravintola, jossa juhlittiin synttäreitä 3. Teinipeili ennen puntteja, mä, Ann & Breanna 4. Homestreet
1. Aamupalaa takapihalla 2. mun lemppari Texmex-ravintola 3. Syömässä kisojen jälkeen 4. meidän team suit (hehkee afterswim.....)
 
Heissan, nyt onki jo 2 kuukautta jenkkielämää takana, ja aika arjeltahan tää alkaa tuntua. Arkipäivät menee koulussa ja treeneissä, usein käydään myös hostien kanssa ulkona syömässä. Nyt meillä on ollu tosi paljon kisoja, niin lauantaitkin on menny uintiin ja sunnuntait chillailuun. Eilen oli meidän eka away-meet ja ajeltiin joukkueen kanssa keltasella koulubussilla Rockwalliin Dallasin lähelle. Meidän koulussa uinti on tosi vakava laji, ja välillä vähän kyllästyttääkin tää altaa eestaas vetäminen, ku itteeni ei se kisamenestys niin hirveesti jaksa innostaa.
Luulen, että tää saattaa olla kaikista vaikeinta aikaa vaihtarivuodesta. En oo vielä saanu sellasia oikeesti läheisiä ystäviä, enkä oo enkkua puhuessa itsevarma höpöttäjäomaitteni, mutta uutuudenviehätys tuli ja meni.
Mulla ei oo ylipäätänsäkään täällä Texarkanassa oikeen missään vaiheessa tullu semmosta "omg elän mun unelmaa, en pysty lopettaa hymyilyä" -fiilistä, ihan hauskoja hetkiä on ollu ja kaikkea uutta tullu koettua, mutta nautin mun Helsinki-elämästä enemmän. Soft Landing Campin jälkeen JFK:lla lentoa oottaessani bongasin omenapatsaan, johon oli maalattu purjeveneitä Helsingin edustalla, ja sitä kattoessani vaan mietin, että mitä helvetin järkeä jättää ihana elämä Helsingissä taakse ja lähteä jonnekin Texasin kuuseen. Samalla kuitenkin tiesin, että mahollisuus vaihtariks lähdöstä ois kokoajan kaihertanu mun mieltä, enkä ois pystyny olla ajattelematta, että "millastakohan siellä muualla ois". Ihmiset tekee paikan, sanotaan, ja eiköhän tääkin lähe tästä vielä nousuun sittenku löydän ne oikeet tyypit.

10.12.2013

Min dag som en prinsessa, homecoming 2013!

Moikka! Homecoming oli siis viime lauantaina ja ehdottomasti yks parhaista päivistä täällä tähän mennessä. Herättiin aikasin ja lähettiin meidän kaverille valmistaututamaan, sen jälkeen miitattiin koko porukalla puistossa valokuvien merkeissä ja käytiin maailman ihanimmassa (amerikan-)italialaisessa syömässä. Ite tansseissa viihdyttiin pari tuntia ja sen jälkeen lähettiin keilaamaan. Musa siellä ei ollu mitenkään hirveen hyvää, mutta jenkit kyllä tanssi ihan kybällä, näiden heittäytymiskyky on jotain mitä arvostan niin paljon! Hostsisko jäi sinne vielä hetkeks ja lähti sen jälkeen jatkoille meidän uimarikaverin kotiin, minne ehkä itekki oisin menny mieluummin ku keilamaan, mutta pikkuvikoja, eiköhän niitä kemujakin tän vuoden aikana ehi vielä tulla.

 Edellisinä päivänä oltiin homecoming football gamessa, missä valittiin hc queen. High school spirit oli huipussaan ja huusin taas kurkkuni käheeks meidän tiikereitä kannustaessa!

meidän ryhmän tytöt :)


 Meidän ryhmään kuulu siis mun ja Annan lisäks 3 uimarityttöä ja niiden deitit. Mulla ja siskolla ei draaman ja säädön jälkeen loppujenlopuks deitettejä ollu (meitä molempia kyllä kysyttiin...) mutta meidän ryhmään liitty vielä kaks dateless jätkää, niin ei tarvinnu yksin tanssia! :) Tuli muuten tosi kansainvälinen fiilis siellä ravintolassa ku noi tytöt on meksikolaisia ja puhuu espanjaa ja sit mä juttelin ruotsii yhelle noista pojista, ku sen äiti oli kotosin sieltä.
Ann <3







Mun kaveri Kristin tuli meidän kanssa keilaamaan :)
 Tämmöstä jenkkiunelmaa siis tälläkertaa, kuvasaldo jäi taas pikkusen vajaaks, mutta en viittiny ite tansseihin kameraa raahata ja kaikki miljoonat laittautumisselfiet ja ravintolakuvat pitäs jaksaa kaivaa jonkun muun kännykästä.. Univelat oli myös kivat viikonlopun jäljiltä ja kokoviikon zombeilin jättineuleessa, tänään oli sitte vielä uintikisatki, eli mun pieni väsymyskin saatto tän postauksen laatuun vaikuttaa...
Huippukivaa syyslomaa kaikille Suomeen ja minne ikinä matkustattekaan! <3

10.04.2013

"Vakiintunut elämä ei tarjoa minkäänlaista jännitystä" -pikku myy

Tääl mä dataan, meidän pihavaja

Louisiana seafood, so in love

Saatiin tää päivä vapaaks koulusta, aurinko paistaa ja makoilen terassilla tätä kirjottaen. Linnut laulaa ja kaikki hassut pikkujutut saa mut hymyilemään, rakastan mun elämää tässä ja nyt.
Eilen mulla oli jotenki ihan älyttömän hyvä päivä, ajettiin treenien jälkeen starbucksiin aamupalalle, koulu loppu jo kaheltatoista ja sit mentiin hampparille koko jengin kanssa ennen iltapäivätreenien alkua. Ei siis mitenkään ihmeellistä, mutta kun on alottanu kaiken alusta vieraassa maassa, niin se, että kaveri spämmää mun kännykän selfieillä ku käyn hakee lisää safkaa, vesisota treeneissä ja ylipääntänsä se tunne, että on osa tätä porukkaa, että kuuluu tähän porukkaan saa hymyn nousemaan korviin. Ehkä lava-autossa istuminen countrymusiikkia kuunnellen ei ollu se mun suurin unelma, mutta silti nautin siitä hetkestä, koska mulla oli oikeet ihmiset ympärillä.
Tääl mä auringossa <3 Nää snapplet on nii omnommm



Ei oikeesti oo turha klisee, että vaihtarina oppii arvostamaan juttuja, joiden merkitystä ei oo aiemmin tajunnu. On se oikeesti aika p****stä tulla heitetyks random tylsään pikkukaupunkiin, keskelle erilaista kulttuuria ja perhettä, uusia ihmisiä ja sitten rakentaa koko elämä vierasta kieltä puhuen ja samalla koittaa vielä nauttia siitä paikasta, mihin joutu. Jos oisin mukavuudenhalunen ihminen, niin en ois tähän reissuun lähtenykään. Kuitenki, just se kaikki epämukavuus, vieras kulttuuri, johon joutuu sopeutumaan ja jossa joutuu elämään, eikä vaan vierailemaan, on kaikista parasta tässä. Sittenku saa ees jonkun elämän peruspalan paikoilleen, tulee ihan älyttömän iloseks ja sillon ku kaikki vaan kusee, niin oppii kattomaan kotimaataan uusin silmin.
Jenkkien laiskuus on tarttunu ja voisin muuttaa asuu näihin löhöilyvaatteisiin. Piti sit ostaa ihku Victorias Secret PINK-huppariki, ku alessa oli ja toi kangas on varmaan mukavinta ja pehmeintä ikinä <3

Oon addiktoitunu peanut butter-cupseihin...

Enkunki puhuminen on oikeesti ollu mulle paljon vaikeempaa ku mitä luulin. Vaikka oon aina ollu siinä hyvä ja pystyny esim. kattoo leffoja ilman tekstejä, niin ei se oo mun äidinkieli, jolla pystyn selittää asioita rajattomasti, keksimään mun omia sanoja ja olemaan se oma itteni. Jenkeissä sosiaalinen kulttuuri on vielä ihan erilainen, ja alussa vaan tuntu, että oon tosi vajaa ja en ees haluu alottaa keskustelua, koska en saa päähäni mitään järkevää tapaa jatkaa sitä enkuks. Nyt mulla on yhä useemmin tullu sellanen tunne, että ihmiset haluu jutella mulle, koska oon kiva tyyppi, ja eilen kerroin jonkun maailman vajaimman läpän, mutta tunsin itteni vaan niin onnelliseksi, koska tein sen enkuks ja koska olin löytäny ihmisen, jolla oli yhtä vajaa huumorintaju ku mulla. Vieläkin tekee välillä mieli mennä lattialle huutaa kielimuurin takia, varsinki sillon ku selitän jotain, mitä noi ei ymmärrä ja sit ne väittää et ymmärtää. Jos mä selitän, nii ehkä tiiän paremmin ymmärsiks ne oikeen vai ei.
Breakfast on the other day, peanut butter m&m's ja starbucks energy drink. Vaihtarikilot, mutta olihan sitä pakko maistaa

Huomenna on homecoming dance ja tänään homecoming football game, joihin ollaan menossa mun ihanalla uimarikaveriporukalla, täällä hc on tosi iso juttu, niin oon tosi innoissani (melkeen kirjotin excited) ja varmasti tulee olee ihana viikonloppu! Ja seuraavan kerran saatte sitte lukea siirä, alotin myös jenkki-suomi erot postausta, mutta saa nähä millon ehin julkasee sen.
Nerd day OOTD, mitä hehkein kuva koulun vessasta.. Muille päiville en oikein löytäny asuja, mutta jos kiinnostaa meidän koulun hc-viikko, niin voitte kattoo instasta tagilla #tigergramit