6.26.2014

BACK WHERE I BELONG

Viikko sitten mun lento laskeutu Suomen maaperälle, ja vaihtarivuosi tuli loppuunsa.

Vikat päivät Amerikassa ja ekat päivät täällä meni tunteiden sekaisessa sumussa, ja tuntuu, että niistäkin ois jo pieni ikuisuus. Välillä mun pitää nipistää itteeni, että ees tajuun olleeni Texasissa, ja toisinaan tuntuu niin hassulta olla Suomessa.

Elämä täällä tuntu hyvältä siitä lähtien, kun juoksin matkalaukkukärryjen kanssa halaamaan mun äitiä, parhaita ystäviä, iskää ja veljeä. Yhtäkkiä kaikki, joita mulla oli ihan hirvee ikävä, oli siinä ja mä vaan itkin, ja selitin sekavia niinkuin aina ennenkin. Ei ne unohtanu mua.
Ruisleipä maistu yhtä hyvältä kuin muistin, ja koleallakin säällä Helsingin keskustassa kiertely on tuntunu ihanalta. Kaverien kanssa jutut jatku siitä mihin jäätiinkin, ei yhtään tunnu, että olin 10 kuukautta poissa.

Jenkkien jälkeen oli outoa heittää uikkari pois Uimastadikan suihkussa, laittaa kortti kassojen maksupäätteeseen, nukkua pussilakanoissa ja kattoa suomalaisten kotien vaaleaa skandinaavista sisustusta. "Thank You" ja "Sorry" tuli multa pari päivää automaattisesti enkuksi, etin vessanpöntön vetonappulaa väärästä kohdasta ja ajoin metrolla vahingossa pysäkin ohi. Muuten Suomeen paluu on sujunu kivuttomasti, eikä "käänteistä kulttuurishokkia" oo ainakaan vielä tullu.

Kaverit valittaa Suomen säistä, ja vaikka palasinkin just Texasin kuumuudesta, niin silti mulla on enemmän kesäfiilis täällä kun siellä. Kesä on mulle ennenkaikkea vapautta mennä ja tulla sillon kun huvittaa, aamusia lenkkejä ja yöllisiä biletyksiä. Texarkanaan verrattuna Helsinki pursuaa tekemistä, oon niin ihana päästä kävelemään keskustaan, shoppailemaan ja pyöräilemään rannoille. Oon kaupunkityttö, ja mieluummin kuljen takki päällä stadin ihmisvilinässä kuin makaan bikinit päällä tyhjällä takapihalla ottamassa aurinkoa.

Suomi-elämä sujuu siis hyvin, kyllä toi vuos vaan opetti mut arvostamaan paljon useampia asioita kun oisin osannu odottaa. Jonakin tylsänä sadepäivänä tuun varmaan kirjottamaan tänne vikoista Texas-päivistä ja Washingtonin leiristä, tää oli pikanen fiilispostaus, koska jonkun elonmerkin halusin tänne laittaa.

2 kommenttia :

  1. varmaan ihan sairaan huikee kokemus! ja hienoo et nyt menee hyvin :)

    VastaaPoista