4.15.2014

Weight Room Thoughts

Nothin last forever


Heissan! Teinki viikonloppuna pidemmän postauksen uinnista, josta puuttu enää pari kuvaa, jotka mut kaverit lähettää, tulin nyt vaan kirjottamaan nopsaan, ku tajusin äsken, miten onnellinen täällä nyt oon!

Syksyllä treenattiin kolmena iltapäivänä viikossa meidän koulun salilla. Juostiin sen takana olevia kukkuloita ylösalas neljänkymmenen asteen helteessä, ja mietin tuunko ikinä sopeutumaan tänne. Mua väsytti älyttömästi, kaikki koulupäivät meidän aamutreenien jälkeen meni ihan koomassa, kaikki oli uutta ja hämmentävää, mun aivot ja keho tuntu vaan lakkaavan toimimasta tiettyyn aikaan iltapäivästä ja ainoo juttu mitä halusin, oli käpertyä yksin peiton alle syömään suklaata loppuviikoksi. Olin yksin meidän joukkueen keskellä, kaikki niistä oli niin ystävällisiä ja ihania, mutta en ikinä tajunnu niiden insideläppiä, tai tienny, kenen viereen mennä tekemään vatsoja. Olin hukassa kielen kanssa, jouduin joka kertaa kysymään, mitä valmentaja tarkottaa tänkin lihasliikkeen nimellä.

Talvikauden ajaksi meidän koulunjälkeiset treenit siirty altaan salille, ja tänään jatkettiin taas koulun punttiksella. Sinä aikana oli tapahtunu jotain, koko paikka tuntu ihan eriltä. Otettiin tyhmiä selfieitä kavereiden kanssa, naurettiin vatsalihasliikkeiden välissä, eikä mun ees tarvinnu miettiä, keiden kanssa oisin samassa treeniryhmässä.Väsytti, kuten kaikkia väsyttää pitkän koulupäivän jälkeen, mutta uintijoukkueeseen kuuluminen tuntu aamu-unien uhraamisen arvosilta. Tajusin, ettei mun alun hankaluudet johtunu mistään väärästä asenteesta, tai siitä, että oisin epäonnistunut vaihtari. Tarttin vaan aikaa sopeutumiseen, kun muut on uinu yhessä eskarista asti, ei niiden porukoihin voi päästä mukaan silmänräpäyksessä, vaikka ois kuinka avoin ja ihana. Ei uutta elämää ulkomaille rakenneta silmänräpäyksessä, joskus pitää vaan malttaa odottaa, ja luottaa siihen, että oma paikka löytyy jossain vaiheessa. Vaikka alussa tuntuis miten rankalta, ei ikinä pidä antaa heti periksi, vaan uskoa siihen, että asiat järjestyy aikanaan, on tän vuoden tärkein opetus mulle.  Ja sitten lopuksi voi olla ylpeä, että onnistu kasaamaan ihanan kaveriporukan ympärilleen yksin ulkomailla. <3

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti