Mä en ikinä unohda mistä tuun

 

Joskus pitää mennä kauas nähdäkseen lähelle.
Suomi ei tänne lähtöä merkannu mulle juuri mitään erityistä, kippasin kouluruuat maistamatta roskiin ja nauroin Helsingissä vieraileville japsituristeille sekä jostain euroviisuvoitosta riemuitseville junteille. Tottakai oon aina ollu onnellinen, että oon syntyny länsimaahan, mutta Suomea pidin vähän takapajusena junttilana ja harvemmin olin ylpeä isänmaastani.
Rakastan matkustelua ylikaiken, maailma on täynnä mitä upeimpia paikkoja ja Suomen pienuus, kylmyys ja pimeys kyllästyttää välillä. Samalla Suomi on kuitenkin ollut mitä parhain paikka syntyä, kasvaa ja tulla koulutetuksi, sellanen turvallinen muumilaakso, joka on antanu mulle niin hyvät eväät elämään.
Osaan viittä kieltä ja meillä on pätevät,asioita opettavat opettajat, kun täällä meidän hissanope ei tienny ees Venäjän presidentin nimeä. Kaikilla on mahollisuus koulutukseen, täällä nää ghettoteinit menee suosiolla mäkin kassalle, kun vanhemmilla ei oo varaa kymppitonnien college-maksuihin, ja me valitetaan opintotukien pienuudesta. Ja ne koulusafkat, vaikka pestokuorutettu kala ei aina oo maistunu, niin sillä jaksaa lopunpäivän ja saa tarvitsemansa ravintoaineet, toisin ku evääksi otetusta sipsipussista tai näiden kouluruokalan juustovuoripitsasta. Ja köyhien ei tarvii turvautua hyväntekeväisyyteen sitä ruokaa saadakseen.
Niillä parilla stadin spugellakin on yömajansa, ja kaikki pääsee lääkäriin kun sairastuu, täällä jos ei oo kallista vakuutusta, niin vähän paskempi homma.
Itä-Helsingin pimeissä lähiöissäkin uskaltaa liikkua yöaikaan, kun täällä taas joutuu olee varuillaan, vaikka asukkaita on ehkä 100 000.
Ja sit meillä on viel julkiset kirjastot, liikenne ja uimahallit, että kyllä kelpaa.
Ja se itsenäisyys, venäläisen hostsiskon juttuja kuunnellessa oon tuntenu niin syvää kiitollisuutta niitä kohtaan, jotka taisteli meidän puolesta sodissa. Se oli ihan innoissaan, kun näki homon elämänsä ekaa kertaa ja vaaleissa äänestys ei sitä ees kiinnosta, koska ne vaalit on kuitenki kusetusta, ja yhteiskunta on vielä epätasa-arvosempi ku täällä jenkeissä, ja sieltä on paljon vaikeempi lähtee matkustelemaankaan. Ja saadaan myös puhua omaa äidinkieltä, senkin merkityksen oon täällä tajunnu, everything doesn't sound better in English.
Näiden lisäks mulla on kova ikävä lumista joulua, ruisleipää, puhdasta luontoa ja saunaa, Helsinkiki on tosi nätti.
Toivon, että mulla on edessä vielä monta matkaa, ja pääsen tulevaisuudessakin kokemaan elämää muualla, mutta samalla oon myös niin ylpee isänmaastani ja kiitollinen, että just mä satuin syntymään sinne pohjoiseen. Times Square on hohdokkaampi ku Aleksanterinkatu, mutta Suomi on maailman paras kotimaa, paikka josta on helppo lähtee seikkailemaan maailman ympäri, jonne on hyvä tulla takasin ja josta voi ylpeenä kertoo olevansa kotoisin.
Hyvää myöhäistä itsenäisyyspäivää mun rakas pieni maani, toivottavasti nautitte vapaastanne ja katoitte linnanjuhlia, syökää kouluruokaa ja ruisleipää, ja fiilistelkää joulua!