Voiton puolella

"Beginnings are usually scary and endings are usually sad, but it's everything in between that makes it all worth living."

 

150 päivää sitten sanoin heipat Helsinkii-Vantaalla ja 150 päivän päästä on aika uusien hyvästien vuoro.

 Ristiriitaisten tunteiden pyörremyrskyn sijasta mulla on tällä hetkellä ihan älyttömän hyvä fiilis. Elämä hymyilee ja hymyilen sille takas, jutut täällä on loksahtanu kohdalleen, unelmia toteutuu ja oon rämpiny rankimpien aikojen läpi.

 Taaksepäin kattoessa mulla on älytön voittajafiilis, tein sen, selvisin puoleenväliin, enkä nää enää mitään syytä lopettaa, alussa kaikki tosiaan on hankalinta. Samalla myös älyyn kuinka ihania muistoja mulle on matkanvarrella kertyny, vaikka en niitä kokoaikaa ookkaan osannu arvostaa. (härregud ku herkistyin tähän postaukseen kuvia valitessani ja näitä hetkiä muistellessa)

300 päivää Texarkanassa tuntuu mulle just sopivalta, en haluis lähtee täältä vielä, just kun kaikki kiva on alkamassa, mutta tuskin viihtyisin täällä pidempääkään, sen verran elävämpi paikka Helsinki on, vaihtarin vapaudeton elämä tympäsee välillä aika pahasti ja en malta oottaa eet pääsen taas mun rakkaiden luokse, vaikka niitä löytyy Atlantin tältäkin puolen.

5 kuukauden päästä fiilikset saattaa olla enemmän sotkussa. Vielä en osaa murehtia lähtöää, varmasti tulee useitakin pikkujuttuja ja ihmisiä ikävä, mutta en osaa kuvitella itteeni siihen hetkeen ja oon onnellinen siitä.

Meidän uintikausi loppuu ens kuussa ja aikaa jää vihdoin muullekin, tiedossa on reissut ympäri Texasia, Havaijille ja New Orleansiin. Tokalla lukukaudella mun aineetkin on alkanu pikkuhiljaa vaikeentumaan, mikä on tosi kiva (kerran ressu aina ressu, ehehee), koska tähän asti kaikki on tuntunu turhauttavan helpolta.

Ennen kaikkea oon kuitenki löytäny kavereita, jotka tykkää musta mun itteni takia ja voin sanoo mun enkun olevan sujuvaa. Oon sopeutunu tänne, ja kaiken jälkeen se on ihan mahtavaa, en malta odottaa, mitä tää toinen puolikas tuo tullessaan.

STUFF x 7

Heipsan! En ookkaan vähään aikaan mitään postaillu, monta tekstiä kyllä alottanu, mut sit kaikki on alkanu parin lauseen jälkeen tökkimään tai on vaan tullu tähdellisimpää tekemistä. Nytkään ei oo fiilis, et jaksaisin kaikkea juurtajaksaen selittää, joten päätin läntätä listan viimeaikojen jutuista ja menoista, että saan tän hiljaselon lopettettua.

1.Swimmeets. Tän vuoden aikana mun kisamotivaatio on ollu uppeluksissa pohjalla, tykkään treenailla, mutta kisaaminen on tuntunu pakkopullalta. Viikonloppuna meillä oli miitti Nachodogesisha(tai miten ikinä kirjotetaankaan), ja innostus ei taaskaan ollu suuri. Mun 100 perhosen erässä oli vaan muiden koulujen tyttöjä, joten koko meidän joukkue kannusti mua ihan täysillä, just sellasella school spiritillä kuten jenkeissä kuuluukin. Alotin tosi löysää, mut kaikki kannustus anto mulle himo motivaatiopiikin, puskin vaan sen veden läpi ja ohitin kaks tyttöä, jotka oli ihan reilusti edellä. Sen jälkeen ku Suomessa lopetin, uinti ei kertaakan tuntunu niin hyvältä. Maalin tullessa olin ihan endorfiiniryöpyssä ja mahtavin tunne ikinä, kun koko team kehuu mua. That's the reason why I jump to the ice-cold pool every morning at 6AM.

2. Friends. Vihdoinki tuntuu, että ne mun omat porukat on alkanu löytymään. Hengailuseuraa mulla on kokoajan ollu riittämiin, mutta joissain porukoissa on vaan tullu tosi kiusallinen olo.
Me tehtiin melkeen kaikki yhessä hostsiskon kanssa, jaettiin kaverit. Tullaan keskenämme toimeen, mutta ollaan ihmisinä erilaisia ja maailman ärsyttävintä, kun kaikki kohteli meitä samana henkilönä. Viimeaikoina ollaan oltu eri porukoissa, mikä on molemmille paljon kivempi.
Nyt oon alkanu hengaamaan yhen meidän uimareista kanssa ja meillä klikkaa tosi hyvin, tuntuu et se on eka ihminen, joka ei oo mun kaveri pelkästään siks et oon vaihtari. '
Oon myös skypetelly Suomeen pienen tauon jälkeen ja parasta huomata, että mun ja kavereiden jutut jatkuu siitä mihin ne jäiki. <3 Ja kiitos vielä ihanista paketeista rakkaat, ootte parhaita!


3. Traveling. Oon vähän hassu, mut tykkään ihan sikana matkustmisesta, siis siitä ite paikasta ö paikkaan u siirtymisestä. Sitä kun ei oo vielä perillä, mutta melkeen ja voi vaan rennosti fiilistellä tulevaa kohdetta.
Kisamatkat keltasella koulubussilla on samalla niin rentoja ja riehakkaita, sitä tunnelmaa ku kaikki heittää puolikuolleena väsynyttä läppää ei voita mikään.
Havaijin lentotiedotki tuli, lennän Little Rockista Atlantan ja Seattlen kautta Honoluluun ja takas Losin kautta, eli aikamoinen Amerikan kiertua tulee tehtyä. Lentokentillä chillaaminen on yli-ihanaa, ja mun sisäinen lentokenttäbongari räjähtää innostuksesta, onhan se LAX melkein ku kävis Kaliforniassa.

4.Weather Texasin säät on hullut, ikinä ei tiiä mitä saa ennen ku astuu ovesta ulos. Viimeviikolla täällä oli yhtenä aamuna -9 ja viikonlopuks lämpeni kahteenkymppiin. Vaihtelusta tykkäävänä tää kelpaa mulle paremmin ku hyvin ja ihana saada pukeutumiseenki vaihtelua. Ainoo vaan, et taloja täällä ei osata pitää lämpiminä joten oon välillä sisälläkin villakerroksiin kietoutuneena. Onneks meidän takapihan poreallas pelastaa kaiken.
Ja ainiin siitä tietää olevansa Texasissa, ku meidän uintijengiläisillä on Polar Bear Club johon pääsee ku pulahtaa ulkouima-altaaseen 15 asteen lämmössä, tulkaa suomeen ja kierikää pakkasella hangessa niin näätte oikeet jääkarhut...

Talvi ja toppisää <3

5.Chilling Olin siis melkein kokojoululoman kipeenä ja just ku paranin, sisko astu naulaan ja suunnitelmia kaatu. Joululoma menikin sit kotona oleillessa, ja vaikka vaihtarivuodesta pitäiski olla ottamassa kaikkea irti niin välillä on ihana pitää pyjamapäiviä, kuunnella musiikkia ja selata we<3it:ä (oon nolo..) varsinkin auringossa takapihalla maaten.

Sairaalassa siskon kanssa, se vuos näinki..

6. Holidays.  Kipeilyn merkeissä meni siis mun joulu ja uv, mutta molemmat oli cooleja kokemuksia silti.Oon aina halunnu kattoa Times Squaren Ball Drop:n suorana telkkarista ja saada joululahjat sukassa, ja nää pääsin kokemaan, eli olin tyytyväinen. Outoo, kyllä kaiken hehkutuksen jälkeen joulu jenkeissä ei ollutkaan kovin big deal. Ikävältäkin vältyin, ku päätin ettei joulu oo tänä vuonna joulu vaan Christmas ja otin sen sellasena ku se tuli, tosin sit kavereiden vuodenvaihtumisbileiden instakuvia katelessa teki mieli heittää puhelin seinään.

Ostin mun joululahjalahjakortilla maiilman ihanimmat pyjamapökät ja koitin panostaa uuden vuoden kunniaks päiväkirjaankin

7. School. Mun bitch opo ei antanu mun vaihtaa lukkaria, eli samoilla turhauttavilla tunneilla mennään loppuvuos..
Sain mun Advanced English suullisesta esitelmästä A:n ja pakko sanoo et oon ylpee itestäni, varsinki ku tiiän ettei toi tullu pelkillä säälipisteillä. Mulla ei ikinä oo ollu mitään ihmisten edessä puhumisen kammoa, mutta pikkusen jännitti selittää Silvio Berlusconista ja Italian politiikasta noiden natiivipuhujien edessä...

#sunnuntaimasennus

Alkuun vaan varotuksen sana, että tää on tosi ängstinen ja negatiivinen postaus, mutta tälläset sunnuntaifiilikset mulla tällähetkellä on, enkä haluu antaa mun elämästä pelkkää tanssinpilvihattaroillasateenkaartenpäälläelämäontäydellistäjaoonniinonnellinenettäoksettaa -kuvaa Ens postauksessa luvassa ilosempia ja positiivisempiä fiiliksiä, niitä elämän pieniä ja isompia iloja, mutta tälläkertaa avaudun siitä ei-niin-mukavasta puolesta, joka yhtälailla kuuluu elämään.

Voisinko vaan maata mun uudessa jumpsuitissa ja skipata enkunläksyt joista en taaskaan älyy mitään?

Nyt on kiitospäiväloma takana ja huomenna soi herätyskello 5:30 ja paluu takasin kouluun ja treeneihin. Mua ahistaa loman loppu ihan älyttömästi, tuntuu ettei mun jenkkiarjessa oo  mitään odottamisen arvosta, vaan kaikki kiva tapahtuu lomilla ja viikonloppusin. Arkipäivät on vaan yhtä selviytymistä, kiskon itteni sängystä ylös, sen jälkeen sinne kylmään uima-altaaseen, ja koitan jaksaa treenit läpi, sitten se ite koulu, joka ei tunnu yhtään mielekkäältä, viel afterschool practicestä selviytyminen, iso kasa läksyjä, nukkumaan ja here we go again.
Suurimmassa osassa aineita mun kanssaopiskelijat lähinnä ärsyttää, espanjassa ja world historyssa kaikki on fresmaneja ja sophmoreja, ja kummassakin noista aineista käydään läpi asiat, jotka oon jo miljoonaan kertaan opiskellu, ja noi maikat ei anna mun ees nukkua. Graphic desingissa istun tanskalaisvaihtarin vieressä, jolle koitan aina puhua, mutta se vaan tekstailee sen tyttöystävälle. Matikassa mulla ois kavereita, mutta meidän opettaja on supertiukka, joten sielläkään ei pysty juttelemaan. Astronomiassa on taas sellanen poikaporukka senior ghettogangstoja, jotka juttelee niiden ghettoaksentilla keskenään ja on ottanu ton kurssin vaan päästäkseen helpolla. Mua vois oikeesti kiinnostaa jotkut mustat aukot ja muut universumin ihmeet, mutta tähänmennessä ollaan opittu, että vuodenajat johtuu maanakselin kallistuskulmasta ja että kuu kiertää maapalloa. Onneks enkussa ja ranskassa mulla on jutteluseuraa ja kivat opettajat, tosin ap-english on muuten mulle ihan tuskaa. Uintitreenitkin nää kaikki ottaa ihan supervakavasti, siinä missä Suomessa vaan naurettiin ja pelleiltiin, niin täällä joka treeni on valmistautumista ah-niin-tärkeisiin kisoihin ja vähänki teet jotain muuta niin saat kaikkien vihat päälles.
Niitä moikkailukavereita mulla riittää vaikka muille jakaa, mutta sit sellasia oikeesti klikkaavia hyviä ystäviä on niin vaikee löytää, kun kaikilla on jo niin tiiviit porukat. Toki mulla on ihana Alysha, mutta senkin kanssa nähään tosi harvoin.

Millon tää menee tästä paremmaks? Vaihto-oppislasvuosi, mutta kouluun raahautuminen saa mut vaan turhautumaan. Nää aineet ei voi vähempää kiinnostaa mua ja jenkit on niin jäljessä, etten pahemmin mitään opikaan, en saa tunneilla homehtumisesta mitään kredittiä tai pääse istumaan niiden ihmisten kanssa jotka saa muutettua harmaimman hissantunninkin hassunhauskaksi sirkukseksi.

Mulla on myös kauhee ikävä Suomen koulusysteemiä, sitä kun kaheksantoistavuotiaita kohdellaan aikuisina ihmisinä, eikä keskenkasvusina kakaroina, jotka tarttee sääntöjä sääntöjen perään. Kaipaan sitä, että vastuu mun opiskeluista on mulla omalla itelläni, voin jättää läksyt väliin tai viettää aamutunnin omassa sängyssäni, ja silti saada kurssista kympin kunhan vaan oon sisäistäny asiat. Täällä saa tardyn, jos ei oo paikallaan istumassa samalla sekunnilla kun kello soi, mun juuri ostama mäkin aamukahvi kaadettin roskikseen, koska sääntöjen mukaan koulussa saa pitää esillä vaan pullotettua vettä, kampukselta poistumiseen tarttee huoltajan hakemaan ja jos ei niittaa kotona tekemiään muistiinpanoja hissan quiziin, saa hylätyn, vaikka kuinka osais kaiken.

we can live fast, fly young, we found a way to live the dream until we die, ENKKUA

Heyy y'all! Tällä kertaa höpöttelyä enkuks ah-niin-inspiroivien we<3it kuvien kera (voi nolo xd)!
So today, I decided to post in English, just for you to see how my English skills have developed(and so I could read this when my year's over and laugh my ass off) and so on. I kinda feel that my written English hasn't got really much better since I was pretty fluent already when I left Finland. But anyway sure it's easier to write now, when I'm thinking in English and words just pop up on my mind. So enjoy, and sorry about my crappy photos again..... I don't know what's happened with my phone-addiction, but for some reason I haven't been taking hardly any photos...

Time flies when u r busy, and I'm so glad to say that my first THANKS GIVING BREAK is finally here. Actually we swimmers had a meet on Saturday and Friday and started a day earlier. I wasn't even swimming in the meet since our coach messed up with my exchange student paperwork, but still skipped school, how chill is that!:) We also had so good time before the meet, first we went to Ihop for breakfast and after that to home deposit, just walked around and acted silly.
Today I've just been laying in my bed, staring at the ceiling and making random trips to the kitchen (and getting those awesome American food experiences). After these three months with my crazy swimming schedule and all that tiredness caused by speaking English and trying to fit in American life, doing absolutely nothing at all is like the best thing ever and even just taking naps is so luxury.
Fall is finally coming to Texas too, on some mornings it has even been below 0 (but it has always gotten warm by noon though)  Even though I've always been a summergirl, I'm kinda exited of fall too, especially after that superhot Texan summer. I also found my new favorite Texarkana clothing store, Rue21, and bought too much cute and warm stuff from there. Ready for winter!

Christmas is also coming, and I'm probably more exited than most of kids here! I just don't get what's the deal with these folks and their "let's get first trough Thanksgiving", I could celebrate Christmas all year long.. Anyway we bought stockings on the other day. I was looking all that xmas-stuff, too and saw this remote control-ornament, Americans and their TV-addiction, I'm not suprised... AND thanks mommy for sending me my xmas-calendar, I'm so looking foward opening the first door!

Postman also brought me some rye crisps, and after three months they taste soo yummy! There is good food in America too, there's no better start for morning than Ihop pancakes with good company! And I also found my new fast food fav, Popeyes and it's bit spicy Louisiana-styled food is too good! I'm soo happy to be here in Texarkana and eat all these texmex and Louisiana dishes!

Lately, I've been homesick too, but it've got better since I blocked my Finnish friends on Whatsapp, and started have less contact with them. I really love ya'll to the moon and back, you mean so much more to me than words can even describe, and I just sometimes go crazy when I'm only thinking all those crazy memories we have shared. Anyway, It's only one year in here, and I don't wanna waste my time for being mentally on the other side of the Atlantic. You know how long time I've wanted to go here, and I hope that you know I haven't forgotten you. I'm the luckiest girl ever to have so many amazing people to miss!

We also had our last peprally, which was bonfire on school backyard! American schoolspirit is something that everyone should experience, and it's so sad that the football season is already over, even though I never learned the rules for fooball.. It was just so fun to dance, scream and sing there in games and be part of THS-family. <3

Even though it's been getting better every day, I still have those ups and downs. It's just crazy how little things can make me cry, but also feel happiest and luckiest person ever. And even on the darkest moments, I always know that I'm experiencing things I've so long been dreaming of and that I've even survived pretty good!
 

I also got my returning date already, and will leave TXK on June 15th, then go to Washington DC and fly back home on 17th. I'm super happy with that, I'll be home by midsummer, but still have time to chill here after school ending! I'm having good time here and I can honestly call this place my home and these people my family, but Helsinki is place where I belong to, and it's lovely to know that all these hard times here won't last forever.

 

I finally booked my trip to Hawaii (well, tbh my paperwork still needs sing of my arearep..) 29.1 via American Adventures ,anyone? I've always been a beachgirl and sea-lover and really missed seaside here in Texarkana, so surfing, diving and all that stuff is really a dream coming true for me! THANKS MOM and my hard-working summer. <3

If you never try, ýou'll never know

1. Annan(hostsis) synttärikakku 2. Ravintola, jossa juhlittiin synttäreitä 3. Teinipeili ennen puntteja, mä, Ann & Breanna 4. Homestreet

1. Aamupalaa takapihalla 2. mun lemppari Texmex-ravintola 3. Syömässä kisojen jälkeen 4. meidän team suit (hehkee afterswim.....)
 

Heissan, nyt onki jo 2 kuukautta jenkkielämää takana, ja aika arjeltahan tää alkaa tuntua. Arkipäivät menee koulussa ja treeneissä, usein käydään myös hostien kanssa ulkona syömässä. Nyt meillä on ollu tosi paljon kisoja, niin lauantaitkin on menny uintiin ja sunnuntait chillailuun. Eilen oli meidän eka away-meet ja ajeltiin joukkueen kanssa keltasella koulubussilla Rockwalliin Dallasin lähelle. Meidän koulussa uinti on tosi vakava laji, ja välillä vähän kyllästyttääkin tää altaa eestaas vetäminen, ku itteeni ei se kisamenestys niin hirveesti jaksa innostaa.
Luulen, että tää saattaa olla kaikista vaikeinta aikaa vaihtarivuodesta. En oo vielä saanu sellasia oikeesti läheisiä ystäviä, enkä oo enkkua puhuessa itsevarma höpöttäjäomaitteni, mutta uutuudenviehätys tuli ja meni.
Mulla ei oo ylipäätänsäkään täällä Texarkanassa oikeen missään vaiheessa tullu semmosta "omg elän mun unelmaa, en pysty lopettaa hymyilyä" -fiilistä, ihan hauskoja hetkiä on ollu ja kaikkea uutta tullu koettua, mutta nautin mun Helsinki-elämästä enemmän. Soft Landing Campin jälkeen JFK:lla lentoa oottaessani bongasin omenapatsaan, johon oli maalattu purjeveneitä Helsingin edustalla, ja sitä kattoessani vaan mietin, että mitä helvetin järkeä jättää ihana elämä Helsingissä taakse ja lähteä jonnekin Texasin kuuseen. Samalla kuitenkin tiesin, että mahollisuus vaihtariks lähdöstä ois kokoajan kaihertanu mun mieltä, enkä ois pystyny olla ajattelematta, että "millastakohan siellä muualla ois". Ihmiset tekee paikan, sanotaan, ja eiköhän tääkin lähe tästä vielä nousuun sittenku löydän ne oikeet tyypit.

"Vakiintunut elämä ei tarjoa minkäänlaista jännitystä" -pikku myy

Tääl mä dataan, meidän pihavaja

Louisiana seafood, so in love

Saatiin tää päivä vapaaks koulusta, aurinko paistaa ja makoilen terassilla tätä kirjottaen. Linnut laulaa ja kaikki hassut pikkujutut saa mut hymyilemään, rakastan mun elämää tässä ja nyt.
Eilen mulla oli jotenki ihan älyttömän hyvä päivä, ajettiin treenien jälkeen starbucksiin aamupalalle, koulu loppu jo kaheltatoista ja sit mentiin hampparille koko jengin kanssa ennen iltapäivätreenien alkua. Ei siis mitenkään ihmeellistä, mutta kun on alottanu kaiken alusta vieraassa maassa, niin se, että kaveri spämmää mun kännykän selfieillä ku käyn hakee lisää safkaa, vesisota treeneissä ja ylipääntänsä se tunne, että on osa tätä porukkaa, että kuuluu tähän porukkaan saa hymyn nousemaan korviin. Ehkä lava-autossa istuminen countrymusiikkia kuunnellen ei ollu se mun suurin unelma, mutta silti nautin siitä hetkestä, koska mulla oli oikeet ihmiset ympärillä.

Tääl mä auringossa <3 Nää snapplet on nii omnommm

Ei oikeesti oo turha klisee, että vaihtarina oppii arvostamaan juttuja, joiden merkitystä ei oo aiemmin tajunnu. On se oikeesti aika p****stä tulla heitetyks random tylsään pikkukaupunkiin, keskelle erilaista kulttuuria ja perhettä, uusia ihmisiä ja sitten rakentaa koko elämä vierasta kieltä puhuen ja samalla koittaa vielä nauttia siitä paikasta, mihin joutu. Jos oisin mukavuudenhalunen ihminen, niin en ois tähän reissuun lähtenykään. Kuitenki, just se kaikki epämukavuus, vieras kulttuuri, johon joutuu sopeutumaan ja jossa joutuu elämään, eikä vaan vierailemaan, on kaikista parasta tässä. Sittenku saa ees jonkun elämän peruspalan paikoilleen, tulee ihan älyttömän iloseks ja sillon ku kaikki vaan kusee, niin oppii kattomaan kotimaataan uusin silmin.

Jenkkien laiskuus on tarttunu ja voisin muuttaa asuu näihin löhöilyvaatteisiin. Piti sit ostaa ihku Victorias Secret PINK-huppariki, ku alessa oli ja toi kangas on varmaan mukavinta ja pehmeintä ikinä <3

Oon addiktoitunu peanut butter-cupseihin...

Enkunki puhuminen on oikeesti ollu mulle paljon vaikeempaa ku mitä luulin. Vaikka oon aina ollu siinä hyvä ja pystyny esim. kattoo leffoja ilman tekstejä, niin ei se oo mun äidinkieli, jolla pystyn selittää asioita rajattomasti, keksimään mun omia sanoja ja olemaan se oma itteni. Jenkeissä sosiaalinen kulttuuri on vielä ihan erilainen, ja alussa vaan tuntu, että oon tosi vajaa ja en ees haluu alottaa keskustelua, koska en saa päähäni mitään järkevää tapaa jatkaa sitä enkuks. Nyt mulla on yhä useemmin tullu sellanen tunne, että ihmiset haluu jutella mulle, koska oon kiva tyyppi, ja eilen kerroin jonkun maailman vajaimman läpän, mutta tunsin itteni vaan niin onnelliseksi, koska tein sen enkuks ja koska olin löytäny ihmisen, jolla oli yhtä vajaa huumorintaju ku mulla. Vieläkin tekee välillä mieli mennä lattialle huutaa kielimuurin takia, varsinki sillon ku selitän jotain, mitä noi ei ymmärrä ja sit ne väittää et ymmärtää. Jos mä selitän, nii ehkä tiiän paremmin ymmärsiks ne oikeen vai ei.

Breakfast on the other day, peanut butter m&m's ja starbucks energy drink. Vaihtarikilot, mutta olihan sitä pakko maistaa

Huomenna on homecoming dance ja tänään homecoming football game, joihin ollaan menossa mun ihanalla uimarikaveriporukalla, täällä hc on tosi iso juttu, niin oon tosi innoissani (melkeen kirjotin excited) ja varmasti tulee olee ihana viikonloppu! Ja seuraavan kerran saatte sitte lukea siirä, alotin myös jenkki-suomi erot postausta, mutta saa nähä millon ehin julkasee sen.

Nerd day OOTD, mitä hehkein kuva koulun vessasta.. Muille päiville en oikein löytäny asuja, mutta jos kiinnostaa meidän koulun hc-viikko, niin voitte kattoo instasta tagilla #tigergramit

1 month down, am I living my dream?

 

Siitä on kulunu päälle kuukaus, ku tein sen, mistä olin aina haaveillu, kävelin Helsinki-Vantaan turvaporttien läpi ja lähin yksin maailmalle. Siitäki on melkeen kuukaus, ku soitin himaan, ja valitin, että miten ihmeessä tuun Texasin pikkukaupungissa 10 kuukautta viihtymään. Mulle vastattiin tylysti, että "mitä mä sulle sanoin, ei se mikään suuri maailma oo, sulla tulee olee vaan tylsää" Mikään suuri maailma tää ei ookkaan, mutta tää on toinen maailma. Ei todellakaan se paikka, missä haluisin loppuelämäni viettää, mutta ei mua silti enään kaduta, että lähin.
Oon onnellinen ja kiitollinen, että sain jo näin nuorena mahdollisuuden päästä kokemaan, millasta elämä on toisellapuolella maailmaa ja pärjäämään omillani. Oon onnellinen siitä, että mulla on kotikaupunki, jossa rakastan elää. Ja siitä, että kuitenki päätin jättää sen hetkeksi, enkä jäädä vaan himaan lahnaamaan ja miettimään, että millastakohan siellä muualla ois.


Eka kuukaus oli oikeesti rankempi ku kuvittelin. Oli kauheeta jättää rakkaat ihmiset taakse, ja tietää että seuraavan kerran nähään vasta ens kesänä.
Ovet aukee väärään suuntaan ja kaikki tekemiset banaaninkuoren roskikseen heittämisestä alkaen piti aatella kaks kertaa.
Oon aina ollu ihan hyvä enkussa, mutta ei se kuitenkaan oo mun äidinkieli. En osaa hypätä sillä sujuvasti keskusteluihin mukaan, ilmasta syvimpiä tunteita tai keksiä omia hassuja sanoja, ja itseluottamus ja sosiaalisuus on paljon alhasempia ku tuntee ittensä tosi vajaaksi. xd
Koti ei tuntunu heti kodilta, ja mulla oli kauhee ikävä äidin sisustusta.
Läkähdyin kuumuuteen joka kerta ku lähin ulos.
Eksyin koulun käytävillä, ja ruokalassa piti miettii, kenen viereen menee istumaan.
Tuntu, että hukuin uintitreeneissä mun tauon jälkeen.
Mun vatsa ei tykänny hiilarikakkapikaruuasta.


Eka kuukaus oli myös tosi antoisa, oon tutustunu mahtaviin ihmisiin, kokenu enemmän uutta ku ikinä tässä ajassa, päässy eroon mun enakkoluuloista, oppinu enkkua paljon sujuvammin ja huomannu, että kyllä ne ihmiset siellä odottaa mua kesään asti. Oon oppinu arvostamaan ihan pikkujuttuja Suomessa ja Helsingissä, joskus pitää juosta neljässäkymmenessä asteessa portaita ylösalas ja juoda sen jälkeen Texasin hanavettä, että älyy miten raikkaanmakusta se on Helsingissä. Yleensäki ottaen arvostan kaikkia elämän pikkujuttuja nyt niin paljon enemmän ku aiemmin.

Välillä mulla on huonoja hekiä ja tuntuu, että haluisin jo siirtyy sinne kesäkuuhun, ku oon se kansainvälistyny kaheksantoistavuotias, päästä näkemään mun suomirakkaat ja hengailemaan Stadissa. Kuitenki useemmin ja useemmin tuntuu, että loppujen lopuks nautin mun elämästä Texasissa, kokoajan jotain uutta koettavaa tai joku juttu, jota odottaa innolla. Suomen loskakelitkään ei kauheesti houkuta, ja hostien kanssa ollaan suunniteltu vaikka mitä reissuja paikkoihin, joissa oon aina halunnu käydä.