Kevättä ilmassa

Heissan! Meillä alko nyt jo spring break, ja kevät tuli jotenki varkain. Ihmeellistä kattoa kalenteriin ja tajuta, että tästä vuodesta jota niin kauan ootin, ja joka alussa tuntu menevän niin hitaasti, on vaan 100 päivää, reilut kolme kuukautta, jäljellä.
Hyvät ajat on tosiaan koittanu, voin sanoo olevani onnellinen, mulla on ystäviä, ja joka päivä jotain, ihan pikkujuttuja, joita odottaa ku nousee ylös sängystä, mulla on täällä oma paikka. G tilaa aina venti extraextraextadrizzlecookiecublefrappuchinon aamupalaks Starbcksissa, L bacon artisanin ja ajetaan kouluun sen just lataamia biisejä arvostellen, syön lounasta mun stupid american girlfriendien kanssa.

Regionalsit, ja samalla mun elämän vikat uintikisat, voitettiin, eli hyvä päätös mun uralle :D

National pancake day ja mardi gras paraati

Austin ja kuplateetä

Pearl Harbor, Los Angeles, Honolulun lentokenttä x2

Alussa mulla oli kauhee tarve kokoajan analysoida mun onnellisuutta, olin varma omasta asennevammastani, kun onnellisuusquoteiden selaaminenkaan ei saanu elämää täällä tuntumaan hyvältä. Kuitenkin se paikka ja elämä pikkuhiljaa löyty, mulla oli taas niin paljon puuhaa, etten kerennytkään miettimään miksen nauttinut täysinrinnoin elämäni parhaasta vuodesta. Ja yhtäkkiä tajusinkin olevani onnellinen, en silleen hetkellisesti ilonen, vaan rakastavani elämää täällä, elämää tän jälkeen ja päätöstä lähteä tänne, alussa mulla oli hyviä päiviä huonojen keskellä, nyt huonojahetkiä hyvien välissä, ja tiiän että selviin ihan kaikesta.
Loput sata päivää tuntuu just sopivalta ajalta. Kuulun Helsinkiin enemmän kun tänne, mutta päivät täällä oottaa kokemistaan ja elämistään, tiedän jo nyt, että tuun palaamaan kotiin tältä keväältä olevien ihanien muistojen kanssa. Tavallaan myös ahdistaa, en mä ikinä tiiä tuunko tänne takas, näänkö näitä ihmisiä, jotka on tuonu mun elämään niin paljon hyvää, enää ikinä. Yks ovi menee kiinni, toinen aukeaa, hyvästelet yhet ihmiset ja tutustut uusiin, niin elämä menee eteenpäin, eikä menneisyyteen tai tulevaan voi jäädä haikailemaan. Päästät vaan irti ja elämä kuljettaa uusiin seikkailuihin.
Maantaina lähetään New Orleanssiin, oon halunnu sinne siitä asti ku luin pienenä Neiti Etsivää, eikä mulla ollu hajuakaan, missä koko paikka on. Ranskankieli, palmujen reunastamat kujat, hassut värikkäät talot, kreoliruoka ja katutaiteilijat, NOLA on kuulemma maailman uniikempeja kaupunkeja, joten en malta pysyä housuissani!

Kuvat weheartitistä

Niiin ja ajastin mun Havaijikakkospostauksen ensviikoks, stay tuned!
Ihanaa kevättä kaikille,
Onnellinen Outi