Heissan! Teinki viikonloppuna pidemmän postauksen uinnista, josta puuttu enää pari kuvaa, jotka mut kaverit lähettää, tulin nyt vaan kirjottamaan nopsaan, ku tajusin äsken, miten onnellinen täällä nyt oon!
Talvikauden ajaksi meidän koulunjälkeiset treenit siirty altaan salille, ja tänään jatkettiin taas koulun punttiksella. Sinä aikana oli tapahtunu jotain, koko paikka tuntu ihan eriltä. Otettiin tyhmiä selfieitä kavereiden kanssa, naurettiin vatsalihasliikkeiden välissä, eikä mun ees tarvinnu miettiä, keiden kanssa oisin samassa treeniryhmässä.Väsytti, kuten kaikkia väsyttää pitkän koulupäivän jälkeen, mutta uintijoukkueeseen kuuluminen tuntu aamu-unien uhraamisen arvosilta. Tajusin, ettei mun alun hankaluudet johtunu mistään väärästä asenteesta, tai siitä, että oisin epäonnistunut vaihtari. Tarttin vaan aikaa sopeutumiseen, kun muut on uinu yhessä eskarista asti, ei niiden porukoihin voi päästä mukaan silmänräpäyksessä, vaikka ois kuinka avoin ja ihana. Ei uutta elämää ulkomaille rakenneta silmänräpäyksessä, joskus pitää vaan malttaa odottaa, ja luottaa siihen, että oma paikka löytyy jossain vaiheessa. Vaikka alussa tuntuis miten rankalta, ei ikinä pidä antaa heti periksi, vaan uskoa siihen, että asiat järjestyy aikanaan, on tän vuoden tärkein opetus mulle. Ja sitten lopuksi voi olla ylpeä, että onnistu kasaamaan ihanan kaveriporukan ympärilleen yksin ulkomailla. <3
